Kesäyössä

Jätkä: Jokos tsubulla on rehut tyynyn alla?

Likka: Ei minnuu kuule semmone hömpänpömppä kiinnosta. Mie tiiän jo kenen kaa mie meen naimisii.

Jätkä: Ai teikällä on sit joku korsto jo valmiina... ei meikä sit varmaan sua uskalla himaan heittääkkää.

Likka: Eiku mie meen naimisii tuon bändin laulajan kans. Se on nii komia ja täält meijän kylitki. Mut ei minnuu  haittaa jos sie miut kotio viet. Kunha et koeta lääppiä sammaa mallii ku tuo minnuu äskö tanssittanu hesalaiskloppi tai mie tinttaan sinnuu!

Jätkä: Muija meitsin makuun. Se oli läppä, alas tulla..mut hei, nehän soittaa Kuningasta! Haluisitsä sittenki tanssia viel yhen?

Tehtävä viikko kuusi

Tero havahtui äkisti sekavasta unestaan. Silmäluomet tuntuivat raskailta ja hänellä oli kauhea jano. Suussa oli paha maku ja oman hengityksen haju kuvotti. Huoneessa oli pimeää ja hiljaista, vain muutaman ohimenevän auton ääni kuului kadulta. Tero vilkaisi ensin yöpöydällä olevaa kelloradiota -04.36- ja sitten vasemmalla puolellaan makaavaa nuorta naista. Nukkuu, hyvä, ajatteli Tero ja nousi varovasti istumaan sängyn laidalle. Päässä heitti niin perkeleesti. Tero yritti muistella edellisen illan tapahtumia. Se Kallion baari ja firman uusimman työntekijän syntymäpäiväjuhlat… ja tämän tyttöystävän ystävättäret. Ja muutama viskipaukku liikaa.

  Tero vilkaisi olkansa yli nukkuvaa naista. Eveliina, joku liiketaloudenopiskelija. Vai opiskelikohan se sittenkin jotain elintarviketeknologiaa.. ah, ihan sama. Tero hieraisi pari päivää ajamatta ollutta parransänkeään, nousi huojuen ylös ja käveli alasti ikkunan eteen.  Ulkona ei näkynyt ketään, viimeisetkin juhlijat olivat vaeltaneet yökerhojen sulkeuduttua kuka minnekin. Tero nosti kalsarinsa sängyn vierestä ja laittoi ne jalkaansa. Hän keräsi vaatteensa ja poistui huoneesta. Eteisessä Tero puki päälleen kauluspaidan ja housut. Solmion hän tunki takkinsa taskuun. Hän avasi ulko-oven ja sulki sen hiljaa perässään.

Tero kaivoi avaimet takkinsa taskusta ja avasi kaksikerroksisen omakotitalon ulko-oven. Kotona oli hiljaista. Hän riisui kenkänsä eteiseen ja meni keittiöön. Keittiön kuudenhengen ruokapöytä oli sanoma- ja aikakauslehtien peitossa. Jääkaapin ovessa oli lappu: ”Jääkaapissa on pizzaa, tilattiin Ninan kanssa vähän liikaa”. Tero avasi oven ja vilkaisi lautasella olevaa kinkku-ananas-pizzaa, mutta otti jääkaapista vain tuoremehupurkin. Hän joi koko purkin yhdellä kulauksella ja laski tyhjän puhtautta kiiltävälle tiskipöydälle. 

  Tero meni kylpyhuoneeseen, nosti wc-pöntön kannen ja avasi sepaluksensa.  Lattialämmitys oli päällä, vaikka kevät oli jo pitkällä. Vessan lattian piti kuulemma olla lämmin. Tero seisoi pöntön edessä ja vilkaisi samalla peiliin. Hän oli aika karmea näky: väsyneet silmät, ajamaton parta ja vatsakin työntyi ulos liiaksi. Ei hän ainakaan itse olisi itseään ulkonäön perusteella huolinut. Tero tiesi, että hän oli naisten suosiossa, koska osasi puhua. Työpaikallakin hänet tunnettiin humoristisena supliikkimiehenä, joka ei koskaan jäänyt sanattomaksi. Tero veti vessan ja pesi kätensä. Hän lähti kiipeämään rappuja yläkertaan.

  Tero avasi makuuhuoneen oven hiljaa. Enää ei ollut niin pimeää, ulkona oli alkanut valaistua. Tero istuutui hetkeksi makuuhuoneen nurkassa olevalle nojatuolille ja katseli parisängyssä nukkuvaa naista, Jaanaa. Tero otti takkinsa taskusta solmion ja heitti sen lattialle. Hänen katseensa osui piirongin päällä olevaan hääkuvaan. Nina ja Oskari. Voi kuinka kaunis Nina olikaan vaaleassa mekossa, ja hän näytti niin onnelliselta. Kunpa hän olisi onnellinen vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin. Kunpa hänen miehensä ei olisi kuin hänen isänsä.

  Tero riisui vaatteensa ja kömpi sänkyyn Jaanan viereen. Nainen havahtui hieman ja kysyi unenpöpperössä: ”missä olit?” ”Shhh, jutellaan huomenna, kulta,” Tero sanoi ja silitti jo uudelleen nukahtaneen naisen päätä. ”Jutellaan huomenna…”