Oli tosi hurja ilma. Tuuli niin inhottavasti, että oli kylmä ja lunta pyrytti niin, ettei eteensä nähnyt. Kyllä tämä lumi olisi jo saanut alkaa riittämään. Lumikerros alkoi olla niin paksu, että kulkeminen kävi hankalaksi olivat jalat sitten miten pitkät tahansa.
Olin menossa tavalliseen tapaan, sinne minne yleensäkin menen siihen aikaan. Lunta pyrytti todella paljon, enkä viitsinyt mennä tavallista reittiä, vaan ajattelin oikaista vähän. En nähnyt eteeni mitään, lunta meni koko ajan silmiin. Satunnaisista autojen äänistä kuitenkin tiesin olevani lähellä tietä. Yleensä menin metsän kautta, mutta nyt ajattelin paahtaa suoraan pellolta tielle ja siitä toiselle puolelle.
Lisäsin vauhtia, jotta pääsisin helpommin kipuamaan pellolta ylös tielle. Ärsytti, kun lunta meni koko ajan silmään.Suuhunkin sitä meni ja korviin, tosi kiva, nyt en kuullutkaan mitään. Kipusin tielle ja ehdin nähdä auton valot. Tömps. Kaikki kävi niin nopeasti.
Se osui suoraan oikeaan kylkeen. Lensin törmäyksen voimasta tien toiselle puolelle ja kierin rinnettä alas pellolle.Olin niin sekaisin, etten oikeastaan edes tiennyt sattuiko minua. Lunta pöllysi ja pyrytti enkä tiennyt missä kohtaa olin. Yritin nousta ylös monta kertaa, mutta takajalka ei totellut. Aloin tuntea kipua takaruumiissa, ajatuksissa oli vain pois pääseminen. Pakotin itseni nousemaan, ja lähdin jatkamaan matkaani. Kipu oli suunnaton.
Hortoilin ympäriinsä minuutteja, ehkä tunteja, en tiedä. Päivä alkoi valjeta, tuli valoisaa. Kipu takajalassa oli yltynyt koko ajan. Katselin maahan ympärilleni, lumessa oli verta. Oliko veri minun? Ei kai sentään.
Metsässä oli liikettä, vaistosin sen, vaikka olinkin sekaisin. Päässäni pyöri ja kipu valtasi koko ruumiini. Ihmisiä, kyllä ihmisiä niiden oli oltava. Kuului huutoakin. En tiennyt minne olisin mennyt, en jaksanut oikein paeta. Kuului laukaus. Enää en tuntenut kipua.
Hyvä idea kirjoittaa eläimen (hirven? peuran?) näkökulmasta.
VastaaPoistaErityisen hyvä kohtta:
"Metsässä oli liikettä, vaistosin sen, vaikka olinkin sekaisin. Päässäni pyöri ja kipu valtasi koko ruumiini. Ihmisiä, kyllä ihmisiä niiden oli oltava. "
Muokkausehdotus:
Olin menossa tavalliseen tapaan, sinne minne yleensäkin menen siihen aikaan.-> tässä voisi olla kuvailtuna jokin paikka, pelto, metsikkö, ruokintapaikka, jonne eläin on menossa.
Pidin erityisesti tekstissä kahdesta viimeisestä kappaleesta. Ja tosiaan eläimen näkökulmasta kirjoittaminen, oli hyvin keksitty! :)
VastaaPoistaVaikea sanoa mitään varsinaista parennettavaa tekstistä, kun musta se toimii kauttaaltaan hyvin. Ehkä olisin halunnut tietää tarkalleen mistä eläimestä oli kyse, vaikka eihän asialla versinaista merkitystä tekstin kannalta ole, kunhan mielenkiinnosta haluaisin tietää. :D
HIRVI! :D Ihan mahtava idea ja se toimi tarinassakin hyvin.
VastaaPoistaTykkäsin varsinkin siitä, kun päähenkilön henkilöllisyyttä oli "pihtailtu" aika pitkälle (homman tajus vasta toisen takajalan kohdalla:)) ja siitä että eläimen ajatukset oli tehny niin ihmisen kaltaisiksi.
Jos jotain parannettavaa pitää keksiä, niin ehkä olisin myös kaivannut tietoa siitä, mihinkä se hirvi joka päivä matkasi!
Erinomaista: Mielenkiintoista lukea välillä tekstiä eläimen näkökulmasta. Tiivis paketti, jota oli helppo seurata. Tästä lähtien tulee mietittyä, mitä hirven päässä liikkuu. :)
VastaaPoistaMuokkausehdotus: Olisin halunnut tietää hiukan enemmän, mitä se hirvi pohdiskeli ja mihin se oli menossa.
Hetki kesti tällä tytöllä hoksata mistä kyse :D mutta hyvin keksitty idea :)
VastaaPoistaTykkäsin erityisesti kohdasta "Ärsytti, kun lunta meni koko ajan silmään.Suuhunkin sitä meni ja korviin, tosi kiva, nyt en kuullutkaan mitään."
Muokkausehdotusi, hmm..jäin myös miettimään että minne se aina samaan aikaan oli mennossa ja miksi.
Pakko vaan todeta, että parasta kohtaa on todella hankalaa valita, teksti oli kokonaisuudessaan niin hyvä ja erityisesti se oli jotenkin tosi koskettava. Teksti sai kylmät väreet aikaiseksi.
VastaaPoistaHuh, ja nousi pala kurkkuun tosta viimeisestä kappaleesta "Metsässä oli liikettä, vaistosin sen, vaikka olinkin sekaisin. Päässäni pyöri ja kipu valtasi koko ruumiini. Ihmisiä, kyllä ihmisiä niiden oli oltava. Kuului huutoakin. En tiennyt minne olisin mennyt, en jaksanut oikein paeta. Kuului laukaus. Enää en tuntenut kipua.".
Muokkausehdotuksena olis ehkä voinut lukea jonkun pienen ajatuksen pätkän siltä joka ajoi autoa.